Löysimme Hobbesin kanssa kaksi uutta otetta Donnie Santinin päiväkirjasta.
Ensimmäisen hän näyttää kirjoittaneen sairaalassa:
"Olen sairaalassa. En tiedä, miten tänne päädyin. Jalkani ovat kipeät, kuin ne olisivat tulessa. Olen syönyt kourakaupalla särkylääkkeitä, ehkä liiankin paljon...Tuntuu, että vajoan, kuin putoaisin syvälle syvälle itseeni..."Toisen päiväkirjasivun tekstistä oli vaikeaa saada selvää. Sivu oli tahmainen ja ryppyinen, ja Santinin käsiala mielipuolista:
"Kauhu...kauhu...minä tiedän nyt kaiken. Sukelsin syvälle itseeni, kuljin halki autiomaiden, synkkien viidakoiden, loputtomien merien.
Kehoni oli kovilla, mieleni rakoili, mutta jalkoihini ei enää sattunut. Luulin, että putoan taivaalta, hukun meren aaltoihin tai että villieläimet syövät minut suihinsa nauraen.
Varjot väijyivät ylläni kuin häiriintyneet jättiläiset. Ja sitten jokin räjähti. Kirkas valo sokaisi minut hetkeksi, kunnes näin toteemieläimen.
Se puhui minulle. Se puhui äänellä, jonka vain minä kuulen. Se kertoi, mitä minun pitää nyt tehdä. Olen niin väsynyt, mutta jatkan silti matkaani toteemieläimeni voimin...kauhu...kauhu..."
Luettuani nämä sivut olin hämilläni. Mikä ihme on toteemieläin ja minne Donnie on jatkanut matkaansa? Istuin jakkaralle ja tuijotin Toteemia.
Vaihtelin sen kasvoja. Klik, klik, klik. Kului tunti, jos toinenkin. Sitten kuin salama kirkkaalta taivaalta minä tiesin, mistä Donnie kirjoitti.
Jotta me voimme jatkaa matkaamme kohti kadonnutta heimoa, meidän pitää saada selville Toteemieläimemme. Tutkaile nyt Toteemiasi ja ota selville toteemieläimesi:
Mikä on toteemieläimesi?Mistä on tässä kaikessa on kyse? Kertaa tarina täältä:
Kadonnut kaupunki
