Habbolla on paljon faneja ja faneilla puolestaan paljon tarinoita - tämä kävi selväksi fanfiction-kertomusten ryöpytessä Habbon maililaatikkoon. Moni haaveili julkkisten, kuten Anna Abreun tai Anssi Kelan tapaamisesta, vanhojen Habbo-kamujen jälleennäkemisestä tai kokonaisen päivän viettämisestä hotellinjohtajan saappaissa.
Kriittisen lukutuokion jälkeen kirjoituskoneen arvoisiksi fanfiction-tarinoiksi valikoitui kolme jännittävää Habbo-tarinaa. Kisassahan oli vaatimuksena 200 sanan mitta ja sanojen 'käsi' ja 'nenäliina' mahduttaminen tekstiin. Nämä ehdot täyttivät kolme upeaa tarinaa,
Malachin Hopea kultaa kalliimpaa,
Ellen-:in Salaisuuksien lipas ja
Flin Suuri yllätys. Onnea siis Malachille, Ellen-:lle ja Flille, kirjoituskoneet matkaavat teille!
Tässä vielä voittajatarinat kokonaisuudessaan:
Malachi:
Hopea kultaa kalliimpaaSe päivä oli kuin mikä tahansa päivä. Heräsin, pukeuduin ja poistuin hotellihuoneestani töiden pariin. Tänään ajattelin vastailla erään suosikkiryhmäni sivuilla oleviin avunpyyntöihin ja ehkä pitäisin myyjäiset vaihtolassani. Kävelin muina miehinä kohti ryhmätilaa, kun vastaani tuli HOPEINEN LOHIKÄÄRME. Se oli apeana.
"Heippa lohis, miksi mieli mustana", vitsailin viitaten Mustaan Petoon ja ohensin sille nenäliinan sen vuotavaa kuonoa varten.
"Hei Malachi *SNIIISK*. Minua niin surettaa, että minut ollaan melkein kokonaan unohdettu...Kaikki puhuvat vain isoveljestäni Kultaisesta Lohikäärmestä. Kultalohis sitä ja Kultalohis tätä..!" Hopealohis sopersi.
"Hänestä on tehty kaiken maailman patsaita ja muita, mutta minusta ei niin mitään! *TRÖÖT*" Nenäliina syttyi tuleen Lohikäärmeen siihen niistettyä.
En tiennyt mitä sanoa surulliselle lohikäärmeelle, koska en ole kuin legendoja kuullut siitä joskus kauan sitten. Tiesin, että se oli harvinainen näky ja siitä tehtyjä patsaitakaan ei joka paikassa näkynyt.
"Kuule, Lohis-pieni...Ota kädestäni kiinni ja seuraa. Vien sinut huoneeseeni ja teemme sinusta kuuluisan!"
Niinpä me lähdimme ja rakennutin seuraavalla viikolla kaikella vauraudellani Hopeiselle Lohikäärmeelle upean palatsin, joka ylisti sen upeutta ja harvinaisuutta. Seinät oli koristeltu hopealla, katto jadella ja lattiat hienointa marmoria. Kaikki saapuivat paikalle tervehtimään yksinäistä lohikäärmettä ja hän sai suuren määrän häntä rakastavia ystäviä, jotka toivat hänelle lämpöä ja rakkautta, eikä hän koskaan enää ollut yksin.
LOPPUEllen-:
Salaisuuksien lipasViikon viimeinen päivä. Jälleen kerran tiedossa tylsän tavanomainen vuorokausi, jonka
aikana katson vanhaa kaappikelloa viiden minuutin välein ja toivon viisareiden liikkuvan nopeammin tuoden maanantain kosketusetäisyydelle. Katseeni nauliutuu kuitenkin mitä eriskummallisimman näköiseen puurasiaan, joka on ilmestynyt huoneeni nurkkaan. Nostaessani rasiaa ihoni ollessa vasten ikivanhaa puuta, saatan tuntea ja nähdä silmissäni ne lamavuodet, sodat sekä köyhyydet, jotka tämä pieni puurasia joutui kokemaan. Liu'utan kättäni rasian puista pintaa vasten ja nostan sen kantta, joka aukeaa narahtaen. Nenäliina. Tämä mystinen rasia on tyhjä lukuunottamatta pitsikirjailtua nukkaista nenäliinaa, jota koristaa nimi "Lady Victoria". Mysteerilaatikko suorastaan kiehtoo minua ja janoan lisää tietoa! Taittelen nenäliinan kahtia, työnnän sen taskuuni ja suuntaan hotellin Internet-kahvilaan, joka tähän aikaan aamusta on tyhjillään.
Näppäilen Habboogleen hakusanaksi "Lady Victoria" ja suureksi yllätyksekseni se tuottaakin hämmästyttävän paljon osumia. Klikkaan ensimmäistä linkkiä. BINGO! Eteeni aukeaa mustavalkoinen valokuva nuoresta kiharatukkaisesta nuoresta neidosta, joka hymyilee
viehättävän kauniisti ja muistuttaa renessanssiajan ylimysnaista. Artikkeli käsittelee Habbertin suvun lordeja sekä heidän aviopuolisojaan, jotka aikoinaan hallitsivat sukunsa voimin suurta Habbo-imperiumia. Osa suvusta joutui salamurhien kohteeksi ja toiset menehtyivät sodissa, mutta Lady Victoria oli sukunsa viimeinen eloonjääjä. Hänen kuolemansa oli loppupeleissä mysteeri, johon tuskin koskaan tullaan saamaan vastauksia.
Toiset sanovat, että Victorian haamu seikkailee tänäkin päivänä hotellissa jatkaen tehtäväänsä, Habbon ylläpitämistä.Fli:
Suuri yllätysGlögin ja pipareiden makea tuoksu leijailee toimistooni alakerran keittiöstä. Hotellin leivonnaisista vastaavat työntekijät ovat siis jälleen ehtineet töihin ennen kuin olen itse edes ehtinyt uneksia heräämisestä.
Istahdan työpöytäni ääreen ja järjestän aamun ensiaskareiksi aina yhtä korkeaa paperipinoa. Tavallisten työtehtävien, hakemusten ja huijarivalitusten sijaan hypistelen käsissäni tällä viikolla hotellin asukkaiden joulutoivomuslistoja. Hymynkare huulilla selailen tavattoman pitkiä ”Rakas joulupukki”-alkuisia raapustuksia ja vilkaisen ikkunasta ulos. Suuret lumihiutaleet lipuvat hiljalleen kohti maata, värjäten koko maiseman valkoiseksi. Joulu lähestyy, ja hotellinjohtajana olen päättänyt järjestää täysin uudenlaisen ja yllättävän juhlan asukkaille!
Ovelta kuuluu kiireellinen koputus ja tonttulakkiin sonnustautunut avustajani syöksyy sisään pyyhkien nenäliinalla hikeä otsaltaan.
”Korvatunturilta tuli juuri soitto – jo-joulupukki kertoi tulevansa käymään aattona!”, hihkui hän silmät kiiluen. Olin käynyt pukin kanssa kahdenkeskeisiä neuvotteluja postiporon avulla, mikä on kirjekyyhkyä kätevämpi vaihtoehto pohjoisen kylmissä oloissa. Pyysin häntä vierailulle sillä asukkaat olivat odottaneet valkopartaa jo vuosikausia. Liimasin viikko sitten vaivihkaa ilmoituksen aulan taululle jossa pyysin hotellin asukkaita lähettämään joulutoivomuslistansa, luvaten toteuttaa pyynnöt jokaista merkkiä myöten. Hotellin raha-asioista vastaava Lasse Lompakko on hiostanut siitä asti minua kysellen, että miten ihmeessä aion rahoittaa kaikki ruohomatot ja istuintyynyt. Olen vastannut hymähtämällä, että voisin vaihtaa hänen nimensä Luumukiisseliksi, jos se vaikka keventäisi tunnelmaa ja auttaisi häntä rentoutumaan.
Totuus paljastukoon muille vasta jouluaattona!Sharshar
