Roolipeliviikon kirjoituskilpailun voittaneen tarinan kirjoittaja
ParratonPekka palkitaan harvinaisella kirjoituskoneella ja roolipeliviikon merkeillä.
[size=large]
Ennen Habbon alkua…
[/size]
Vuonna 1000 ennen Habbon alkua (eHa) oli Kalmankellometsä asutettu. Tavanomaisten kaniinien, peurojen, oravien, kettujen ja muiden otusten joukkoon oli nyt liittynyt suuri joukko ihmisiä. Tämä ihmisjoukkio oli aikaansa edellä, nokkelampi ja kehittyneempi kuin muut.
Ihmiset alkoivat kutsua kyläänsä vallan ja viisauden keskittymäksi, paikaksi josta viisaat päätökset ja ideat saivat alkunsa ja joka luo pelkkää hyvää mieltä kaikille. Aluksi oletettiin, ettei joukkiolla ole pahoja aikomuksia, mutta toisin kuitenkin kävi...
Vuoteen 989 eHa asti kylä pysyi laajentumattomana. Jo kuitenkin sitä seuraavana vuonna kylän johtavaksi päähahmoksi noussut Sulevius aloitti taistelun naapurikylän, Tulpaanien kanssa. Taistelut kestivät vain 3 kuukautta. Yhden tulpaanin kimpussa oli usein kuusikin ihmistä. Ihmisiä oli monin verroin enemmän. Tulpaaneilla oli aseinaan lähinnä näiden kynnet. Tulpaanien kynnet olivat vaaralliset, ne pyyhkäisivät ihmisen ihoa repien syvät jäljet. Ihmiset käyttelivät aseitaan hyvin, vaikkakin epävarmasti.
Kun Tulpaanien kylä oli vallattu, ja metsä kylien välillä raivattu, siirtyi ihmisjoukkio seuraavaan kylään. Vuosi oli tuolloin 987 eHa. Tässä vaiheessa metsän viisaat velhot alkoivat puuttua valloitusretkiin, ja sabotoida niitä.
Velhot olivat sitä mieltä, että toisen asuinalueen itselleen valloittaminen oli alhaisin temppu jonka pystyi tekemään. Kerrotaan, että useita velhoja ärsytti ihmisten toiminta tavalla, joka sai nämä itse taistelemaan - ja kuolemaan. Velhot saivat metsän pahatkin taistelemaan ihmisiä vastaan. Se vaikeuttikin seuraavan kylän valtausta.
Ihmiset kuitenkin onnistuivat. Normandian vuoristokylä oli vallattu. Kyläläiset pistettiin pakkotyöhön ja sotilaskoulutukseen. Nämä tottelivat ja näyttivät jo pian unohtaneen kylänsä, katselivat tosin hämmentyneinä ympärilleen, ja hätkähtivät tajutessaan tilanteensa. Seuraavina menivät Glomerin kylä, jossa asui paljon velhoja, Tispandin kylä - kylä jonka ympärillä oli korkea muuri, sekä Megadonin kylä, joka oli suurin silloisista kylistä.
Vuosi 983 eHa oli lopuillaan. Pieni kylä oli nousemassa kylien suureksi yhteenliittymäksi. Suleviuksen toimesta 400 hehtaaria metsää oli hakattu pois. Kymmenet velhot, sadat kääpiöt, paholaiset ja tuhannet eläimet joutuivat vaihtamaan asuinpaikkaansa. Osa lähti kokonaan Kalmankellometsästä, eikä koskaan palannut. Ihmisten hirmuvalta näytti pysyvältä. Vuosi 979 eHa kuitenkin käänsi kaiken.
Vuonna 979 eHa ei ollut saatu sadetta. Vuosi oli jo pitkällä. Ihmiset alkoivat tulla Suleviuksen hirmuvallan alla tyytymättömiksi. Vaikka joukkio olikin edellä aikaansa, vesi oli luonnonvara, jolle sen loppuessa ei olisi korviketta pitkäksi aikaa. Kalmankellometsä suoranaisesti kuihtui - niin purot ja putoukset kuin kaikkien suutkin kuivuivat. Hätä oli suuri.
Kylä itsessään oli kyllä parhaimmillaan tuolloin - miehet opetettiin kaatamaan puita ja rakentamaan vahvoja tukeista ja laudoista tehtyjä taloja. Naiset opetettiin olemaan hellan ja puutarhan parissa. Lapset pistettiin mahdollisimman nopeasti töihin. Arkkitehtuuri kehittyi, talot eivät olleet enää pieniä kopperoita. Ne rakennettiin erille toisistaan. Usein kylät muodostivat renkaan maastossa - taloja ei rakenneltu sinne tänne, vaan suunnitellusti hyökkäyksien varalta. Hyökkäyksiä ei kuitenkaan koskaan tullut.
Mutta tosiaan, vuosi 979 eHa oli kohtalokas. Vuoden viimeisenä yönä, keskiyön aikaan, erään talon katto syttyi palamaan. Liekki oli omituinen, hehkuva, erityisen kuuma, sininen. Koskaan ei selvinnyt kuka palon sytytti. Tuona yönä paloa yritettiin epätoivoisesti sammuttaa. Vettä ei ollut. Kylän johtaja Sulevius määräsi jopa sotilaitaan "syömään" tulta, tukahduttamaan se. Kävelemään sen ytimeen.
Tuona yönä eräs nuori poika Kyrpow juoksi epätoivoisesti kylän kaivolle, ja ajatteli pelastavansa koko kylän tukahduttamalla tulen vedellä. Hän kuitenkin vain törmäsi kaivoon ja satutti päänsä - ja putosi kaivoon. Kaivossa ei ollut vettä. Siellä ei näkynyt mitään, vain vesipisarat tipahtelivat ja kulkivat kallion pintaa pitkin. Poika oli paniikissa, mutta mikään ei auttanut. Kylä hänen yläpuolellaan paloi, mutta poika selviytyi.
Seuraava aamu toi tullessaan valoa elämään - kaikinpuolin. Nyt poika näki mitä kaivossa oli. Korallien ja vesikasvien keskeltä hän kaivoi paksun kullanhohtoisen kirjan, jota ympäröivät smaragdit ja safiirit sekä taikapata. Jalokivistä poika ei välittänyt, ja lukeakaan poika tuskin osasi. Hän joi siis taikalientä.
Liemen vaikutukset näkyivät heti, sillä poika kasvoi kymmenenmetriseksi, ja kohotti koko kaivon pois paikoiltaan. Nähtyään mitä maanpinnalla oli tapahtunut, hän viskoi jalokivet niin kaus kuin pystyi. Poika oli kiukkuinen, nosti kirjan pois kaivosta ja joi loputkin taikaliemestä. Poika kasvoi niin kauan, kunnes kasvun raja oli saavutettu, ja poika palautui ennalleen.
Mitä poika sitten teki? Jaa-a.. Hän matkasi kirjan kanssa isoäitinsä luokse Moreanian kylään etelään. Isoäiti luki sen ensimmäiset sivut pojalle:
"Sinä, kuolevainen, joka olet saanut tämän kirjan haltuusi, lupaa olla käyttämättä ainuttakaan tämän kirjan kertomaa ikivanhaa velhojen salaa tai loitsua pahan nimissä. Tähän kirjaan on kerätty kaikki tieto elämästä, sen tarkoituksesta, ja edellä mainituista salaisuuksista ja loitsuista. Tästä kirjasta on vain kaksi kopiota. Sinulla on hallussasi toinen niistä. Kirja piilotettiin merenpohjaan vuonna 10528 eHa. Ikuisesti meri ei tule salaamaan kirjan saloja. Jalokivien oli tarkoitus harhauttaa varkaita ja jättää kirja rauhaan. Toinen kopio on Normandian vuoristoissa. Kirjassa on kaikenkaikkiaan 4880 sivua. Kirjaa ei saa hävittää. Jos näin teet, ikuinen sininen liekki kiroaa sinut ja asuinmaasi! Käytä kirjan saloja viisaudella, ajatuksella ja uskolla. Jos jokin näistä kolmesta puuttuu, et ole valmis." Pian samassa kylässä Kyrpow tapasi kadonneen veljensä Apparatuksen, jolle hän näytti samaisen kirjan. Yhdessä nämä kaksi perehtyivät sen oppeihin, ja aikuisina miehinä - kaikkitietävinä - toteuttivat ajatuksen uudesta kylästä. Kylä ei jäänyt ainiaaksi vain kyläksi…
