Alas tyhjyyteen...

Alas tyhjyyteen...

Tuuli ja tihkusade ovat hiljalleen muuttuneet kovaksi syysmyrskyksi. Taivas on pikimusta ja Kuu pilkahtelee myrskypilvien välistä. Sydämesi hyppää kurkkuun, kun ukkonen jyrisee yössä.

Saavut Linnan oville ja yhtäkkiä jähmetyt pelosta. Sydämesi hakkaa villisti rinnassa ja mietit, miten kauan kestäisi juosta takaisin Hotellin aulaan. Liian kauan. Kun muitakin alkaa tulla paikalle, otat askeleen eteenpäin ja painat korvasi valtavaan puiseen oveen. Yrität kovasti kuunnella, mikä oven toisella puolella vaanii. Sade ja ukkonen tekevät kuulemisesta kuitenkin melkein mahdotonta. Yhtäkkiä oven toiselta puolelta alkaa kuulua merkillistä, toistuvaa kilkatusta.

Klik-klak-klik-klak-klik-klak... KRUNTS

Maa pettää altasi ja vajoat kuiluun kuin sadun Liisa jäniksen pesään. Tyhjyys näyttää loputtomalta. Pudotessasi erotat epätoivoisia huutoja, muutkin ovat kokeneet saman kohtalon. Lopulta pohja tulee vastaan ja tömähdät sitä vasten.

Yritä kolkuttaa ovea päästäksesi ulos Tyhjyydestä