Vihdoin loputtomien käytävien jälkeen hovimestari johdattaa teidät hallin päähän, jossa on suuri ovi. Hovimestari kolkuttaa ovea ja vääntää oven auki.
Oven takaa aukeaa hämärä kivinen tila, jota valaisevat vain muutamat kynttilät seinillä, huoneesta kantautuu sieraimiisi kalmalta maistuva haju, joka nostaa ihokarvasi pystyyn. Huoneen päässä on suuri valtaistuin. Ja valtaistuimella istuu tutunnäköinen hahmo tummassa puvussaan.
”Tule lähemmäs...” kuuluu matala ääni läpi huoneen. Astut varovasti ovesta peremmälle kylmään tilaan. Kostea ilma huoneessa tuntuu tarttuvan ihoon. Ystäväsi seuraavat varovasti perässä.
Ääni jatkaa: ”Olen kiitollinen, että tulitte tänne saakka tapaamaan minua. Tiedän, että matkanne on ollut pitkä ja... kivinen. Minä olen Vladimir Sartini. Olette olleet todella urheita nämä viime päivät hotellissa ja saaneet paljon aikaan – ja mikä parasta, olette kokoajan tiettämättänne auttaneet minua!”
Tuuli tuntuu yltyvän ulkona, se ulisee kiviseiniä vasten. Ikkunatkin tärisevät tuulen voimasta. Tuulen yhä yltyessä sinulle tulee outo tunne, ettei linna olekaan niin vahvaa tekoa.
”Mutta... mitä tarkoitat? Se oli vain kirja! Tarina, jonka sinä kirjoitit. Me kaikki tiedämme sen!” vastaat Sartinille ja huomaat että sinun täytyy korottaa ääntäsi. Tuuli on muuttumassa todelliseksi myrskyksi. Huoneessa alkaa olla yhä kylmempi.
”Totta, olet oikeassa... Se on vain tarina. Mutta mitä että ymmärrä on että kaikissa tarinoissa on ripaus totuutta... ja tänä tänä yönä saatamme loppuun minkä olette aloittaneet! Hengillä on maan päällä selvittämättömiä asioita ja tänä yönä me yhdessä vapautamme heidät!”
Sartinin ääni on muuttunut jo sietämättömäksi kirkumiseksi tuulen yhä yltyessä.
”Aika aloittaa hauskanpito! Päästäkäämme henget vapaiksi!”
Sartini nostaa samalla kätensä ilmaan ja ryhtyy lausumaan jonkinlaista loitsua. Kattoon alkaa ilmestyä sinertävä savupilvi, joka pyörii ja pyörii kovemmin ja kovemmin. Pilven kasvaessa alat kuulla ääniä ylhäältä päin... Jotain kamalaa on tapahtumassa!
Ryntäät Sartinin luo ja kaadat hänet tuolilta alas, yrittäen saada hänet lopettamaan oudot tapahtumat. ”Nyt on jo myöhäistä, tehty mikä tehty!” Sartini huutaa nauraen. Hän jatkaa nauramistaan ja lopulta makaa maassa kirkuen hysteerisenä.
Varaudu pahimpaan.
Käy sisään.
