Hmm...Taisi alkaa vähän sekavasti tämä juttu, mutta selitetään:
008KARRI800 päätti oma-aloitteisesti lähettää meille jouluisen jatkotarinan alun ilman, että olimme edes pyytäneet sellaisia. Tiedätte siis, ketä voitte kiittää tämän vuoden joulujatkiksesta!
Ensimmäinen jatko-osa, eli tarinan toinen osa, on nyt valittu. Sen kirjoitti habbo nimeltään
Jorqos, josta hän sai palkinnoksi merkin ja kuukauden Habbo Clubin jäsenyyden.
Keksitkö sinä tarinalle kutkuttavan kolmannen osan, joka samalla päättää joulutarinan? Lähetä meille tarinan loppuosa 23. joulukuuta iltaan mennessä osoitteeseen kilpailut@sulake.com ja voit voittaa!
Tarinan ensimmäinen osa kirjoittaja: 008KARRI800
Tonttu tarrautuu kiinni lähimpään mäntyyn. Hän on taivaltanut jo monta kilometriä pimeässä korpimetsässä vailla suojapaikkaa. Tuuli yltyy yltymistään, ja lumisade sen mukana. Hän katsahtaa epätoivoisena eteensä kohti myräkkää, ja tuntee kuinka kyynel valuu vahvistuvan tuulen takia hänen silmäkulmastaan. Hän rojahtaa kalseaan hankeen toivottomuuttaan ja pyyhkii kyyneleen poskeltaan. Hän katselee ympärilleen pimeään, kunnes hän yllättäen hahmottaa horisontissa pilkahduksen himmeää valoa. Hänen mieleensä iskostuu pilkahdus toivosta, sillä vain yksi luminen aava erottaa hänet tuosta hämärästä valonlähteestä. Hän ottaa muutaman rohkean askeleen kohti tuota lumista aukeaa. Reipas vastatuuli tarraa kiinni häneen saaden hänet horjahtamaan taaksepäin. Hän ei kuitenkaan luovuta, vaan hän taistelee vasten tuiskuavaa lunta.
Tonttu erottaa valon tulevan pienestä tuvasta. Kyseessä on kenties autiotupa, tuo yksinäisen matkantaittajan pelastus lumimyrskyssä. Tonttu heittäytyy sisälle tupaan huudelleen ympärilleen. Tupa on sisältä vähintään yhtä kylmä ja hiljainen kuin ulkotilakin, poikkeuksena vain tuo valo, joka tulee tuvan pöydällä olevasta himmeästä patterikynttilästä, jonka ilmeisesti jokin syksyinen retkeilijä on reissullaan tupaan jättänyt. Tonttu katselee ympärilleen ja pettyy katkerasti. Tuvassa ei ole tulisijaa, ruokaa, eikä edes karttaa. Vain puiset penkit, jotka ympäröivät patterikynttilällä valaistua pirtinpöytää. Tonttu istahtaa penkille, ja katselee epätoivoisena ulos ikkunasta taukoamatonta lumisadetta.
”Tänä vuonna ei ainakaan tarvitse pelätä lumenpuutetta”, leipuritonttu sanoo Joulumuorille katsellessaan ulkona tuulessa leijailevia lumihiutaleita.
”Ei totisesti! Mutta tulehan maistamaan joulupuuroa! Meidän täytyy hyvissä ajoin testata vanha resepti, ettei huomenna tule pettymystä”, muori vastaa ikkunaan liimautuneelle tontulle.
Huomenna ei saa tulla pettymystä. Ei saa, sillä on jouluaatto. Ja tontuthan sen tietävät: He kiristävät pajalla viimeisiä lahjanarun nyörejä tiukasti yhteen. On niin monta lasta, joille tänäkin jouluna jaetaan lahjoja. Ja niin monenlaisia lahjoja: On käsikonsoleja, tabletteja ja puhelimia, on villasukkia, leikkijunia ja rakennuspalikoita, on suklaata, karkkia ja kenties jotain terveellistäkin.
Kaikki ovat viimeisillään valmistautuneita huomiseen. Joulumuorin joulupuurokin maistui testaajilleen jopa edellisvuosia paremmalta. Rohkeimmat voivat jo huokaista helpotuksesta, sillä kaikki tuntuu olevan enemmän kuin valmista. On vain yksi asia, joka tällä hetkellä kaihertaa tonttujen mieltä.
Joulupukki ei palannut yöksi kotiin Korvatunturille.Tarinan toinen osaKirjoittaja: Jorqos
Tämä ei ollut lainkaan pukin tapaista. On jouluaattoa edeltävä ilta ja Joulupukki loistaa yhä poissaolollaan. Tavallisesti tähän aikaan hän olisi mahonkisen työpöytänsä ääressä kynä sauhuten suunnittelemassa huomisen lentoreittiä tai kenties peilin edessä sovittelemassa jouluaaton punanuttua ylleen. Pukki on aina ollut erittäin tarkka siitä, että kaikki olisi täydellistä jouluaattona. Onhan hänen ehdittävä uskollisten porojensa avustuksella jakamaan joululahjat kaikille maailman lapsille. Pienikin kömmähdys aikataulussa voi johtaa katastrofiin, siksi kaikki on suunniteltava huolellisesti etukäteen ja tarkastettava edellisenä iltana.
Tämän tiesi myös Joulumuori, olihan hän nähnyt Joulupukin toistavan nämä samat rutiinit jo monen vuoden ajan. Mutta nyt tuota valkopartaa ei näkynyt missään. Ilta hämärtyi Korvatunturilla ja tunnit alkoivat käydä vähiin. Koko Korvatunturin väki alkoi jo valmistautumaan yöpuulle yhä autuaan tietämättöminä pukin olinpaikasta. Muori alkoi huolestua yhä enemmän ja päättikin lähteä kyselemään tontuilta, josko nämä olisivat kuulleet jotain pukista. Muori laskeutui portaat alas työpajaan jossa muutama tonttu vielä järjesteli lahjoja säkkeihin huomista varten.
"Oletteko te tontut kuulleet Joulupukista mitään?" Muori kysyi äänellä, josta tontut arvasivat jotain olevan pielessä.
"Emme ole." Yksi tontuista vastasi.
"Tavallisesti pukki olisi jo käynyt tarkastuskierroksellaan täällä pajalla, onko jotain sattunut?" Toinen tonttu hämmästeli.
"Voi, sen kun tietäisinkin. Näin hänet viimeksi tänä aamuna aamupuuron jälkeen. Oli silloin lähdössä Petterin kanssa koelennolle tuntureille." Muori pudisteli päätään.
"Mutta tuollahan Petteri on tallissaan, kävin juuri viemässä sille iltaruuan." Kolmas, poroista vastaava tonttu hämmästeli.
Mitä ihmettä! Petteri oli siis palannut lennolta ilman pukkia. Olikohan tuo poro aivan varmasti Petteri? Jos oli, niin mihin se oli Joulupukin jättänyt? Miksi? Tämä Joulumuorin oli nähtävä omin silmin. Muori singahti ulos pajasta ja kiiruhti kohti talleja. Ulkona oli jo pilkkopimeää. Taivaalla kirkkaana tuikkivat tähdet ja täysikuu valaisivat tietä Muorin reitillä. Tallien ovelle ripustetut jouluvalot vastaanottivat Joulumuorin tämän lähestyessä talleja. Edes niiden iloisesti vilkkuva värikirjo ei saanut hänen mieltään paremmaksi. Muori astui sisään talliin, jossa asustelivat Joulupukin parhaat lentoporot. Näiden yhdeksän poron, johtajanaan meille kaikille tuttu Punakuono, olisi määrä huomenna lennättää pukkia. Joulumuori etsi katseellaan Petteri Punakuonon karsinaa. Löydettyään sen muori kiiruhti juoksujalkaa katsomaan olisiko tuo poroista taidokkain todella palannut Korvatunturille.
Toden totta! Siellä sen punainen kuono loisti valaisten seinät tämän ympärillä. Mutta mitä sen sarvista roikkui? Paperinpalanen, jossa oli kirjoitusta. Kenties joku viesti?
Muori astui lähemmäs ja irrotti viestin Petterin sarvista... Tarinan päätösosaKirjoittaja: Rossigirlz
Muori aukaisi lappusen henkeä haukkoen. Muori tuskin pystyi jännityksestä lukemaan tekstiä, joten hän istahti Petterin viereen rauhoittumaan. Muori alkoi lukemaan huolestuneena. Hän luki Petterille myös ääneen koko pukin kirjoittaman tarinan:
''Hou, hou, hou! Joulupukki tässä! Toivottavasti Petteri piti tämän lappusen hyvässä tallessa. No, pitemmittä puheitta, tahdotte varmaankin tietää, missä olen? Älkää olko huolissanne, olen kyllä ajoissa Korvatunturilla. Katsos kun olin Petterin kanssa koelennolla tuntureilla, huomasin metsikön seasta pienen hirsisen mökin, josta hieman pilkahteli valoa. Lähettyvillä ei lainkaan ollut muuta asutusta. Uteliaana halusin mennä kurkkimaan, millainen joulutunnelma heillä oli meneillään. Kaikkea kuusenkoristelua, joululaulujen laulelua ja sen sellaista odotin näkeväni ikkunasta Petterin kanssa, mutta valitettavasti olin väärässä.
Näin isän, äidin ja kaksi suloista noin 6-vuotiasta tyttöä. He istuivat keittiön pöydän ääressä pienen kynttilänvalon ympärillä. He pitivät toisiaan kädestä kiinni ja rukoilivat, että heidän pöytäänsä ilmestyisi edes pienen pieni murunen ruokaa, jotta lapset saataisiin ruokittua. Katselimme Petterin kanssa alakuloisina ikkunasta. Emme voineet enempää katsoa, joten ryhdyimme hommiin pikimmiten. Onneksemme otimme Petterin kanssa mukaan koelastina paljon lahjoja ja herkkujakin, jotta näkisimme miten paljon lastia reki kestää. Yritimme huomaamatta hiipiä ikkunoiden alta viedäksemme ovelle säkillisen herkkuja ja lahjoja sekä roimasti joulumieltä. Jätimme myös pienen lapun säkkiin, jossa luki näin: ''Kenenkään joulun ei kuulu olla synkkä, joten tässä säkillinen lahjoja ja herkkuja. Lahjat tietenkin avaatte huomenna, eikö vain? Lämpöisää joulua toivottaen Partaveikko korvatunturilta! Ainiin, Petteriltä myös terveisiä!''
Niin, mietitte varmaankin, miksi en lentänyt kotiin Petterin kanssa. Katsos kun laskeuduimme Petterin kanssa maahan, puita oli niin tiheään, että en kyennyt puikkelehtimaan puiden seassa osumatta niihin reelläni, joten nyt reki on ihan tuhansina palasina. Eikä tietenkään Petterin selkä jaksaisi minua kannatella enkä usko, että lentämisestä tulisi yhtikäs mitään, koska olen sen verran kookas mies. Oivalsin kuitenkin, että tunturihan on täynnä muita poroja. Nämä eivät kuitenkaan kykene lentämään, joten tulisin hieman hitaammin Petterin perässä. Minulta tietenkin puuttui vielä reki, mistä minä sellaisen taikoisin?
Mieleeni pilkahti hyvä ystäväni Urho, joka on uskomattoman kätevä käsistään. Hän osaa valmistaa mistä tahansa materiaalista mitä uskomattomampia esineitä. Hän asuikin sopivasti lähettyvillä, joten tallustelin tuiskuisen lumipyryn keskellä kohti hänen mökkiään. Kun vihdoin saavuin perille, hän ilosta riemastuen juoksi halaamaan minua. Hän kyseli vointiani ja vaihdoimme kuulumisiamme. Kysäisin myös, olisiko hänellä mahdollisesti rekeä lainaan. Hän nyökkäillen johdatteli minut talliinsa, jossa oli tuoreen puun tuoksu. Silmieni edessä loisti suorastaan upein reki, jonka olen eläessäni nähnyt. Kysyin häneltä, että saisinkohan sen lainaan kotimatkaani varten. Hän naurahti ensin, kertoi että tämä oli minun joululahjani ja nauraen sanoi, että hänellä oli tarkoitus antaa se vasta huomenna. Hän se vasta onkin varsinainen yllättäjä! Me laitoimme porot kiinni rekeen ja lähdin matkaan. Tässä vaiheessa laitoin Petterin sarveen kiinni tämän lappusen ja lähetin hänet takaisin kotiin jotta ette turhaan huolehtuisi minun takiani. Olen siis nyt matkalla kotiin, ei minulla kestä kauaa.
Toivottavasti kaikki on siellä kunnossa ja kaikki valmista huomista varten. Nähdään siis pian! Terveisin, Joulupukki.''
Muori kiiruhtaen riensi kertomaan tontuille, että Joulupukki palaisi aivan tuota pikaa takaisin Korvatunturille. Muorin suusta pääsi helpottunut huokaus ja hän istahti pehmeälle nojatuolilleen lämmintä glögiä siemaillen. Loppujen lopuksi kaikki näyttääkin järjestyvän. Näyttäisi siltä, että sinunkin kotiisi ehtii Partaveikko tulla jakamaan lahjat, joten muutama suklaakeksi ja lasillinen maitoa valmiiksi Joulupukkia varten!Tarinan kirjoittajat on palkittu Habbon joulutarina 2014 -merkillä ja kuukaudella Habbo-clubia. Kiitos tarinatuokiosta ja mielikuvituksen täyteistä joulua sekä kirjoittajille että lukijoille!
-Staffit
